18.02.2005 - 11.05.2016

Rosson tiedot (terveys, sukutaulu ym.) löytyy täältä 

Minä saatan sinut pehmeään lehtoon,
koirille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen
Silitän kerran, itken kesäsateen verran
Ihan kaikesta kiitän,
muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän.
Hän oli ehdottamasti perheemme Upseeri ja Herrasmies! 

Rosso oli ihan ensimmäinen oma collieni. Hän oli hyvin lempeä ja hyväntahtoinen, oikea sydänten valtaaja. Rossossa oli kuitenkin sellainen kääntöpuoli, että hän oli myös järjettömän jääräpäinen luupää joka halusi kulkea omia reitejään oman mielensä mukaan. Se jokseenkin aiheutti hiukan haasteita ensimmäisenä koirana, mutta samalla siitä jäi paljon opia käteen itselle.

Meidän varsinainen yhteiselo jäi vain muutaman vuoden mittaiseksi, koska Rosso muutti maalle vanhempieni koiraksi pahan traumaperäisen ääniarkuuden takia.
Eräänä uutena vuonna olimme pissalenkillä noin kello 16, mutta silti valitettvasti saimme ilotulitteesta ns. päin näköä ja sen jälkeen taajaman monet äänet oli Rossolle liikaa.
 
Poitsu eli lopun elämäänsä hyvin onnellisena maatilan kunkkuna.

02.11.2006 - 12.11.2018

Vekan tiedot (terveys, sukutaulu ym.) löytyy täältä

Näin kuljin kanssasi ihminen, sen pienen haihtuvan hetkisen,
kun iltani koittaa ja matkani jää kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
Ilot surut on kohdattu ne jakaen, metsät ja polut yhdessä kulkien,
siis kuuntele minun pyyntöni pienoinen, vierelläni kuljethan myös matkani viimeisen.

Ei ole minulla sanoja kuvaamaan sitä miten paljon kiitollisuutta ja kunnioitusta voin tuntea,
siitä että sain omistaa tällaisen koiran. Olin etuoikeutettu saadessani hänet kulkemaan elämän mittaisen taipaleensa rinnalleni, hän oli minulle täydellinen.
Rakkaus ja muistot onneksi ovat ikuisia, kaunis kiitos Veka! 

Veka oli ensimmäinen "oikea" harrastuskoirani ja sen kanssa tehtiin tuttavuutta todella monen lajin parissa. Meille luontaisin oli ihan selvästi näyttelyiden ohella toko. 

Veka on se syy miksi collieita nykyään kasvatan, Vekan myötä kasvoin koiraihmisenä valtavasti ja kiinnostukseni syveni syvenemistään tätä rotua kohtaan. 

Tämä herra oli myös se mistä haluan pitää kynsin hampain kiinni, Niinä pieninä palasina joita hän jälkeensä jätti. Tavoitteeni on joskus yhdistää niitä pieniä palasia ja saada aikaan jotain yhtä kaunista.

19.06.2010 - 20.06.2019

Juran tiedot (terveys, sukutaulu  ym.) löytyy täältä

Kulje kanssa enkelin,
Kevyin tassun askelin,
Saatan sinut yli sateenkaarisillan,
Muistellen hetkiä monen kesäillan.
Ikävä seuraa lopun elämää,
Tiedän silti, en koskaan yksin jää,
Kannan sinut sydämessäni ainiaan,
Enkä enää koskaan voi kertoa,
Kuinka paljon sinua rakastankaan 

Jura valitettavasti sairastui 6,5 vuotiaana epilepsiaan (joka myöhemmin paljastui aivokasvaimeksi).
Tästä syystä jouduimme myös luopumaan Jurasta liian nuorena, vain 9:n vuoden iässä.
2019 keväällä tulleen kohtauksen seurauksena menetetti Jura huomattavan osan tasapainostaan.
Toimitin tosiaan Juran ruokavirastolle avattavaksi ja epilepsia ei ollutkaan varsinainen epilepsia, vaan Juralla oli päässä hyvin hitaasti kasvava massiivinen kasvain joka oli vallannut vasemman puolen päästä ja oli leviämässä jo oikealle puolellekin.

Näin ollen Jura toimitti meillä paljolti kotikoiran roolia ja oli perheemme kiistaton kaunokki, niin ulkonäöltään kuin muultakin olemukseltaan.

Juralla oli perheessämme toinenkin tärkeä tehtävä, sen tehtävän kohteena oli perheemme tytär.
Jura ja tyttäreni kasvoivat aikuisuuteen rinta rinnan parhaina ystävyksinä, toinen toistaan tukien.
Lopulta tyttäremme muuttaessa pois kotoa Jura muutti hänen mukanaan.